ZEN ja SOHVAN KUNNOSSAPITO*

Isotätini syntyi muistaakseni vuonna 1908. Hänen tiensä vei muutaman mutkan kautta Imatralta Saksaan, josta hän palasi Suomeen  saksalaisen aviomiehensä, Willyn, kuoltua 1990-luvun lopulla. Hän toi sieltä enemmän tavaraa mukanaan, mitä mahtui hänen Kampista ostamaansa kolmioon, joten hän tarjosi minulle yhtä divaania. Se oli kuulunut Willyn äidille. Voimme vaan kuvitella, kuinka vanha tuo huonekalu oli. Tyylisuunnasta on vaikea sanoa. Siinä on toisaalta uusbarokki -henkiset pallojalat ja toisaalta biedermeier-muotoja. Mahonkia lienee. 

Divaani oli painava ja aika simppeli muotoilultaan, istuinosan jousitus oli painunut ja verhoilugobeliinin kuosi tunkkainen. Kuitenkin pidin siitä ja jotenkin sen historia ja pitkä matka teki minuun vaikutuksen. Otin sen meille.

Hannoverista Helsingin kautta Imatralle

Meillä Helsingissä se oli kahdessa asunnossa ja tarjosi hyvät unet yhdelle jos toiselle illanistujaisissa kesken kaiken lepoa tarvinneelle. Sitten veimme sen Imatralle saunaosaston oleskelutilaan odottamaan kunnostusta. Pehmusteina olleet meriheinät olivat alkaneet karista lattialle ja satulavyöt jo repsottivat. Päällys oli jo osittain puhkikulunut, mutta muuten se oli vankka ja tukeva. 
Odotusta kesti ainakin 10 vuotta, kunnes sain jossain itsetunnon puuskassa marraskuussa 2022 ajatuksen, että kunnostan sen itse. Irroitan vaan päälliset, korvaan mahdollisesti katkenneet jouset ja laitan uutta meriheinää. Oi kuinka vähän tiesin ja ymmärsin!
​Laitoin Radio Paradisen taustalle ja aloitin päällimmäisen kerroksen purkamisen. Kuinka tiukasti taatusti pitkälti toista sataa vuotta sitten naulatut naulat ovat rutikuivassa mahongissa? Voin kertoa, että tiukasti. Aika nopeasti vaivuin kuitenkin johonkin outoon tekemisen zen-tilaan ja ajatukseni alkoivat muodostaa yhteyksiä yrityksen evoluutioon ja sen rakenteisiin. Metaforia alkoi syntyä niin runsaasti, että olisi pitänyt käyttää sanelukonetta. Sohva näytti alussa tältä, mutta kuinka se oli rakentunut, kerros kerrokselta ja mikä sitä kannatteli.

​Tässä tarinassa sana sohva = yritys

Päällimmäinen verhoilukangas oli tiukasti nauloilla kiinni, mutta kulunut. Se yritti viestiä niitä sohvan arvoa ja merkitystä. Verhoilun koristenaulat (brändi-ilme) olivat tiukasti kiinni, mutta tuo päällinen (visuaalinen brändiviesti) oli kuitenkin reikäinen ja rikki. Se ei viestinyt sohvan arvokkuutta eikä houkutellut uusia istujia. Sohvan päälle laitettu peite (markkinointiviesti ja mainonta) peittämään reikiä, mutta se oli vain falski yritys saada sohva näyttämään joltain muulta, mitä se oli. Piti poistaa rikkinäinen ja kaivaa syvemmälle, jotta tietäisi, mitä kaikkea säilyttää ja mitä poistaa tai muuttaa.

​Purin ensimmäiseksi divaanipäädyn (johto), jota vasten nojataan tai päätä lepuutetaan. Se oli todella monimutkaisesti verhottu ympäri päädyn rakenteita, eikä kaikkien lankojen merkityksestä oikein saanut selvää. Lisäksi jotkut kangassuikaleet olivat niin tiukasti kiinni, että niitä ei tahtonut millään saada  kangasta repimättä irti. Tarvitsin kankaan kuitenkin kokonaisena, että saisin muotin uudelle kankaalle. Ja kun ne irtosivat, ne eivät näyttäneet vaikuttavan mihinkään. Mikään ei repsahtanut. Ilmeisesti olivat olleet siellä vain siksi, että sohvaa oli jossain vaiheessa paranneltu ja ei-tarpeelliset oli jätetty rakenteisiin. Tässä vaiheessa siis huomasin, että sohvalle oli aiemminkin tehty jotain entistämistyötä.

Päädyn verhoilun alla oli kerros eräänlaista villalankavanua (HR), jota oli vaikea ajoittaa mihinkään vuosisataan, mutta tarkoituksena on ilmeisesti ollut ajan myötä koventuneen päätytyynyn pehmentäminen ja istujan mukavuuden lisääminen. Siinä oli myös sekalainen kokoelma ties milloin laiduntaneiden lampaiden villaa sekä ilmiselvästi hevosen jouhia. Päätin, että se ”vanu” mietitään uusiksi. Siinä vaiheessa huomasin, että päätykin oli jousitettu ja vieläpä erittäin napakassa kunnossa. Jousien päällä oleva ohut jouhista ja villasta tehty patja (omistajat), oli tiukasti kiinni lakanakankaassa, joka piti heinät sisällään. Sohvan päätyä ei siis tarvinnut enempää purkaa, vain päivittää myöhemmin materiaalit. Päädyn rakenne ja pohja olivat siis kunnossa, mutta sieltä löytyi hukkamateriaaleja ja vanhentuneita virityksiä.

Syvät syöverit

Sitten varsinainen savotta. Sohvan istuinosa. Sen, jonka tarkoitus on tarjota käyttökokemus. Päällisverhoilun reikäisyys jo käsiteltiin. Mutta mikä teki siitä kokonaisuutena epätasapainoisen, kallellaan olevan ja epämukavan istua sekä myös ruman katsoa? Ensin verhoilukankaan alta löytyi se sama outo kerros lampaankarva-hevosenjouhi-villalankavanua (HR). Sen tehtävänä oli varmasti tasoittaa pinnassa olevia kuoppia ja luoda näennäistä mukavuutta sinne tänne. Sen avulla sohva saattoi äkkiseltään vaikuttaa mukavalta. Kun sen poisti, alkoikin varsinainen kerrosten kirjo. Ensin tuli vastaan jo aika väsähtänyt ja lahonnut lakanakangas (päälliköt), jonka tehtävänä oli pitää koossa koko istuinosan pehmusteita (henkilöstö). Tästä kankaassa oli jo verhoilunauloja irronnut, vääntynyt ja katkennut. Se sai varsinaiset pehmusteet irvistelemään holtittomasti ja osa tursusi rei’istä ulos. Lakanakankaassa oli myös isoja ilmeisesti punaviinitahroja kertomassa ammoisista ilotteluista.
​Poistin lahonneen lakanakankaan, mutta otin tarkasti ylös, miten se oli kiinnitetty. Kankaan ehjät osat voisi vielä käyttää päätypuolen pehmusteiden päällä.

Missio, arvot ja strategia hakusessa

Sitten tuli ohut kerros meriheinää (team leaderit), jotka pehmustivat seuraavaa alempaa kerrosta. Sitä ei oltu kiinnitetty mihinkään, se vaan oli siinä välissä ennen juuttisäkkikankaasta tehty pussi (toimintamallit), joka piti sisällään varsinaisen suuren meriheinäpatjan (henkilöstö). Meriheinä oli pintakerrokseltaan vielä ihan napakkaa, mutta alimmat heinät olivat murentuneet jo lähes tomuksi. Juuttikangas oli vuosien saatossa väsynyt ja etureunastaan (tukitoiminnot) kokonaan revennyt, siksi meriheinä varisi lattialle ja jousiston (missio, arvot ja strategia) huono tilanne paljastui. Jousisto oli kiinnitetty meriheinäpatjan alareunaan. Mutta itse jouset. Ei niistä yksikään ollut poikki tai lytyssä, mutta jousien ”venymistä” säätäviä naruja (johto) oli useita mennyt poikki, siksi jouset eivät enää antaneet sohvalle oikeaa muotoa tai toimintaa. Pitäisi vaan ymmärtää, kuinka jouset oli viritetty.

Mikä kannattelee toimintoja?

Lopulta raha. Yrityksessä. Jousitetussa sohvassa satulavyöt. ​Alimmaisena sohvassa on tarpeen mukaan joustavat ja toimintoja vakauttavat satulavyökerros (Finance). Alkuperäiset vyöt olivat olemassa, mutta osa oli poikki tai irronnut alkuperäisestä kiinnityskohdastaan. Niitä oli korvattu uusilla vöillä (taloushallinnan lukuisat järjestelmät), mutta ne oli kiinnitetty vanhojen päälle ja rakenteellisesti väärin, joten niitä oli irronnut juuri niistä paikoista, joista jousien narutkin olivat katkenneet.
Mietittäväksi jäi, olivatko ensin katkenneet jousien narut, jolloin jouset eivät enää toimineet ja se oli katkaissut satulavyöt. Ja niitä oli sitten korjattu väärin. Vai oliko ensin katkenneet satulavyöt, joka oli saanut aikaan jousien venymisen ja narujen katkeamisen. Jäljistä päätellen todennäköisintä oli, että jouset olivat ensin hieroneet satulavyöt poikki, jolloin narut olivat katkenneet ja se oli edesauttanut koko toiminnallisen rakenteen rapautumista. Kaikkiin kerroksiin näytti vaikuttaneen aika ja väärät korjaustoimet tai tekemättömät korjaukset.

Vankka perusta tulevalle

Mutta mikä sohvassa on täysin voimissaan! Vankka mahonkipuinen runko. Se ei heilu eikä huoju. Siinä on ajan patinaa, mutta se tekee siitä vaan arvokkaamman. Yhdestä kulmasta on lohjennut pieni palanen, mutta niinhän sohvassa voi käydä. Se ei kuitenkaan uhannut sohvan olemassaoloa. Tähän runkoon rakentuu uusi, upea, vanha sohva.

Opetus ja oivallus

Ajattelen, että runko on se ajatus ja intohimo, jolle yritys aikanaan on perustettu. Koko sen historia ja raami tulevalle. Näin ajattelen myös omasta yrityksestäni ja näin haluan ajatella  kaikista niistäkin yrityksistä, joissa olen saanut työskennellä joskus meriheinänä, joskus jousena tai juuttisäkkinä.
​
​Tämähän oli kuin Tapio Rautavaaran korttipakka. Kaikkea sitä tuleekin zen-tilassa miettineeksi.

---

Otsikossa viitataan Robert M.Pirsingin kirjaan Zen ja moottoripyörän kunnossapito
Kirjoittaja ei ole erityisesti minkään alan tieteenharjoittaja. Puhuu ja mietiskelee vaan lämpimikseen milloin mitäkin. Jos tällaiset ajatukset aiheuttavat tuntemuksia, ota yhteyttä.